Maan päällä -blogin jatkosta

Sininen hetki aikaisella aamukävelyllä

Maan päällä -blogi syntyi vuonna 2012, kun olin kahden pienen lapsen kanssa kotona ja kaipasin sosiaalista kontaktia "ulkomaailmaan" ja verkostoitumista. Jotkut ovat kysyneet, mistä blogi sai nimensä: nimen keksin yhdistelemällä etu- ja sukunimeäni. Blogin teema on matkansa varrella pyörinyt suhteellisen laajan skaalan ympärillä: kirjoittaminen, hyvinvointi, jooga, lapsiperheen arki, lapset, työnhaku ja valokuvaus.

Blogi on palvellut niin antoisana harrastuksena kuin itsetutkiskelun kanavana ja mahdollistanut tutustumisen saman henkisiin ihmisiin ja mielenkiintoisiin uusiin asioihin. Olen tästä kaikesta hyvin kiitollinen. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että on aika mennä eteenpäin hieman uusin tuulin.

Olen jonkin aikaa puntaroinut blogin lopettamisen ja jatkamisen välillä. Tällä hetkellä aikaa ja jaksamista ei oikein riitä blogin päivittämiseen aikaisempaan tyyliin. Blogia olen päivitellyt pitkälti vain omaksi ilokseni ja nautin siitä edelleen, mutta haluan sen tapahtuvan ilon kautta ja hieman kevennettynä. Tällä tarkoitan vähemmän päiväkirjamaista itsetutkiskelua ja enemmän visuaalisuutta. Toinen mielekäs harrastukseni on valokuvaus, jossa haluan kehittyä ja josta haluan oppia lisää.

Olenkin päättänyt jatkossa yhdistää nämä kaksi itselleni kivaa asiaa: bloggaamisen ja valokuvauksen. Jatkossa Maan päällä on siis ainoastaan valokuvablogi, joka keskittyy valokuvauksen alkeisiin sitä mukaa, kun itse opin lisää sekä omien kuvien esittelyyn, vaikkei aina niin täydellisiä.

Olet tervetullut mukaan tälle uuden oppimisen matkalle! Toivottavasti saan pitää teidät "vanhat" lukijat edelleen mukana :)

KukkuruKuu

Alkuperäinen kuva

Kovimpien pakkasten aikana tammikuun puolivälissä talvimaisemat olivat upeimmillaan. Yhtenä sunnuntainaamuna tartuin pitkästä aikaa kameraan ajatuksena ikuistaa näitä hetkiä. Päädyin seuraamaan (melkein) täysikuuta pellon laidalle ja sormet pakkasesta kohmeisina räpsin kuvia. Lopputulos ei ehkä ollut niin silmiä hivelevä kuin olin ajatellut, kun sain vihdoin kuvat ladattua koneelle. 

Yllä on alkuperäinen kuva ja alla erinäisiä kokeiluja, joissa käytin erilaisia tehosteita Google Picasalla mm. väritehosteita, vinjettiä, sävytyksiä, värikylläisyyttä.

Ruohonjuuritasolla

Luontokuvaaja iskee jälleen :) Kameran käytön harjoittelua metsässä eräänä aurinkoisena päivänä. Loppusyksyn väriä ja yksityiskohtia ruohonjuuritasolla.

Kun kaikki päivät alkavat tuntua samanlaisilta, ihmiset eivät enää huomaa, mitä hyvää heidän elämässään tapahtuu joka kerta, kun aurinko matkaa poikki taivaankannen.

Paulo Coelho: Alkemisti

Tervetuloa marraskuu

Ihminen ei voi koskaan lakata uneksimasta.

Unelmat ovat sielun ravintoa niin kuin ruoka on ruumiin ravintoa.

Näemme monta kertaa elämämme aikana unelmiemme sortuvan ja toiveidemme luhistuvan, mutta meidän on jatkettava unelmointia, koska muuten sielu kuolee.

- Paulo Coelhon kirjasta Pyhiinvaellus -

Kultakolikoita vedessä

Keltaiset syksyn lehdet näyttävät kuin kultakolikoilta veden päällä ja veden pohjassa.

Omenavarkaissa?

Lasten kanssa Tallinnassa (osa 2)

Tässä jatkoa aikaisemmalle kirjoitukselle ja kuville kesäisestä visiitistä Tallinnaan lasten kanssa. Kävimme samalla reissulla 2- ja 4-vuotiaiden kanssa myös Tallinnan Lennusadamassa eli merimuseossa, jossa jokaiselle riitti paljon ihmeteltävää.

Museo on jaettu kolmeen tasoon: veden alla, päällä ja ilmassa. Jo yksistään museon koko oli vaikuttava.

Rattaiden kanssa pääsi liikkumaan helposti koko reitin läpi. Lapsista oli myös hauskaa kokeilla lentosimulaattoria ja kauko-ohjattavia veneitä sekä erilaisia merimiespukuja- ja hattuja.

Sukellusvene Lembitissä oli lastenkin mielestä hieman liian ahdasta ja kuumaa, mutta ihmetystä herätti oudot sängyt ja kaikenlaiset nappulat ja putket. Kuvat sukellusveneen sisältä ovat mieheni ottamia.

Hyvä kohde vierailulle kaiken ikäisille - etenkin, jos kelit ovat vähän huonommat, koska museo on sisätiloissa.

Lisätietoa ja sijainti löytyy osoitteesta: www.lennusadam.eu/fi